Henkilökohtaiset tarinat



Marian on sairastanut eteisvärinää yli 25 vuoden ajan. ”Menin kerran yleislääkärille saatuani sydämentykytyksiä. Hän antoi lähetteen sydänsairauksiin erikoistuneelle lääkärille, joka kertoi, että minulla on eteisvärinä.” Kaksi vuotta myöhemmin Marianille paljastui, että jotain muutakin oli vialla.

Tuupertuminen sairaalan oville

Noin kaksi vuotta diagnoosin jälkeen Marianin sydän alkoi äkkiä hakata rajusti. Hän työskenteli tuolloin sairaalassa ja tuupertui sairaalan ovelle, mistä hänet toimitettiin välittömästi sydänosastolle defibrillaatiota varten. ”Siitä hetkestä lähtien jouduin käyttämään lääkitystä, mikä oli minulle aivan uutta. Se vaikutti minuun syvästi.”

Verenohennuslääkeannos ei riittänyt

Alkuun Marian kävi laboratoriossa verikokeissa kahden viikon välein mittauttamassa verensä hyytymisarvoja. Lääkkeen annostus määräytyi koetulosten mukaan. ”Jaksoin näin kaksi vuotta, kunnes totesin, etten halunnut tätä järjestelyä enää.” Hänen lääkärinsä määräsi käyttöön toisen verenohennuslääkkeen.

Vuonna 2007 Marian kuitenkin sai aivohalvauksen. ”Kotimatkalla autossa näin äkkiä erilaisia värejä taivaalla. Kun tulin kotiin, annoin koiralle ruokaa huomattavasti normaalia aiemmin.” Tuohon aikaan hänen miehensä työskenteli ensihoitajana ja ymmärsi, ettei kaikki ole kohdallaan. ”Puheeni kuulosti oudolta enkä pystynyt kunnolla liikuttamaan käsiäni.” Hänen miehensä otti yhteyttä lääkäriin, mutta valitettavasti pysyvien vaurioiden kehittymistä ei enää voitu estää

Aivohalvaus mullisti maailman

Aivohalvaus mullisti Marianin maailman. Hän unohtelee ja väsyy aiempaa helpommin, ja hänen tunteensa ovat pinnallisempia. ”Persoonani muuttui ilman, että huomasin sitä itse. Miehelleni en ole sama nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin.” Näkyviä merkkejä on vain vähän, joten hänen ympärillään olevat ihmiset eivät juurikaan huomaa muutoksia. ”Heidän mielestään on kummallista, jos en käytä alkoholia tai jos haluan aikaisin kotiin. Mieheni joutuu selittämään tilannetta, ja yleensä siihen suhtaudutaan ymmärtäen.”

Myöhemmin Marianille on tehty myös ablaatiohoito, mutta eteisvärinä ei ole poistunut. ”Joskus sydän alkaa hakata aamuneljältä ja herään siihen. Aina kun saan eteisvärinäkohtauksen, pelkään veritulpan muodostumista.”

”Haluan lääkäriltäni perusteellista tietoa”

Marian ymmärtää verenohennuslääkityksen tarpeen, mutta on toisaalta huolissaan siihen liittyvistä riskeistä. Hän pyrkii kuitenkin siihen, ettei ahdistuneisuus saa elämässä valtaa. ”Tiedän, että verenohennuslääkkeiden saralla on sairauteni aikana otettu monia edistysaskeleita. Verenohennuslääkkeitä on eri tyyppisiä ja onkin hyvä tietää kunkin eri tyypin hyödyt ja haitat. Olisin toivonut, että lääkärini olisi kertonut minulle aiemmin, että alun perin käyttämälleni verenohennuslääkkeelle oli vaihtoehtoja.”

Kuulostaako tarina tutulta tai onko sinulla kysyttävää eteisvärinästä? Ota yhteys lääkäriisi.

Lue tästä lisää potilaiden tarinoita.